21. toukokuuta 2015

Kyrönjoen tuulisota




Kansalaisten liikehdintä uusiutuvaa energiaa vastaan ei ole Etelä-Pohjanmaalla mitenkään uusi tai outo ilmiö. 

Anssi Orrenmaan historiikki Kyrönjoen tulvasota (Alueellinen ympäristöjulkaisu 338) kertoo 1970 -luvulla virinneestä ja 20 vuotta kestäneestä kansanliikkeestä. Kyrönjoen sota päättyi vasta vuonna 1991 Kyrönjoen alaosan erityissuojelulakiin, Lex Kyrönjokeen. Kyrönjokivarren asukkaat säilyttivät vapaat koskensa vesivoimarakentamiselta ja vuorokausisäännöstelyltä.

Kyrönjoen koskisota oli taistelua valtion subventoimaa, kannattamatonta ja jokiympäristölle tuhoisaa energiantuotantoa vastaan. Kyrönjoen vesivoimarakentaminen oli kannattavaa vain, kun valtio ensin rakensi tarvittavat altaat ja kanavat tulvasuojelun nimissä. Koskisota kilpistyi lopulta kysymykseen kahdesta Kyrönjoen alaosan voimalaitoksesta, jotka valtio oli luvannut sähköyhtiölle joen yläosan heikosti tuottavien allasvoimaloitten tehoa parantamaan.

Tämän päivän "tuuliagitaattori" löytää Anssi Orrenmaan kirjasta paljon muitakin tunnistettavia yhtymäkohtia. Kyrönjoen kevättulvia käytettiin näyttävänä mediailmiönä ja "myyttinä" voimalaitosrakentamisen puolustelussa samaan tapaan, kuin tuulivoimayhtiöt nyt käyttävät ilmastonmuutosta. "Kevättulvat tulivat monesti hyvään vaiheeseen, kun esimerkiksi rahoitus oli kriittinen", toteaa Pertti Sevola. "Sopivat luottotoimittajat liioittelivat jatkuvasti valtakunnallisissa tiedotusvälineissä tulvien vahingollisuutta ja alueen yksimielisyyttä töiden ajamisessa", kertoo Jaakko Luoma.

Myös sähköyhtiön toimintatavat ja asenne paikallisia asukkaita kohtaan vaikuttavat kovin tutuilta. "Painostuksen ja tietämättömyyden vallassa vanhat jakokunnat myivät vesiosuutensa yhtiölle. Harva edes tiesi olevansa jakokunnan osakas ja päättäjä tärkeässä asiassa", toteaa Marja-Liisa Kriikku. "Kokouksiin saapui usein vain kourallinen osakkaita. Jyllinkosken Sähkö Oy osti vajaassa vuodessa Kyrönjoen itselleen nopeilla ja hyvin juntatuilla kokouksilla. Etelä-Pohjanmaan valtavirran hinnaksi tuli vajaa 200 000 markkaa", kommentoi Jaakko Luoma. Tavallisen ihmisen oli vaikea ymmärtää suunnitelmia. "Kun kysyttiin, mitä voimalaitosten rakentaminen käytännössä merkitsee, virkamiehet vastasivat puhumalla vedenkorkeuksista ja virtaamista. Eihän niitä ymmärretty", kertoo Kriikku.

Yhdessä paikassa koskiosuuksien ostaminen ei kuitenkaan onnistunut. Ylistaron Kylänpäässä viiden talon muodostaman jakokunnan vastarinta levisi ja johti Kyrönjokiseuran perustamiseen, pariinkymmeneen eduskuntavierailuun ja lopulta koskiensuojelulain luonnosteluun Kriikun myllyssä ympäristöministeri Kai Bärlundin vierailulla.

Myös eroja tämän päivän tuulisotaan löytyy. Kansainvälisten pääomasijoittajien pikavoitoista ei tuolloin ollut puhettakaan. Vastassa olivat maakunnan vesipiirin insinöörit ja pienen paikallisen sähköyhtiön melko minimaaliset tehotavoitteet - kaikkien Kyrönjoen voimalaitosten yhteinen teho olisi jäänyt alle 25 megawattiin. Siinä missä kotiaan tuulivoimaloilta puolustava on tänään lähes täysin yksin asiansa kanssa, saivat Kyrönjoen koskisoturit jatkuvaa backuppia ympäristöministeriöstä, vihreiltä, rkp:ltä, luonnonsuojeluliitosta ja lopulta myös maakuntaliitosta.

Kyrönjoen koskisota vaikutti merkittävällä tavalla vesihallituksen, ympäristöministeriön ja koskiensuojelulain syntymiseen. Anssi Orrenmaan mielenkintoinen tarina päättyy tärkeään perustuslailliseen opetukseen. Korkein oikeus päätti, että valtioneuvoston ja sähköyhtiön sopimus Kyrönjoen alaosan voimalaitoksista ei estänyt eduskuntaa hyväksymästä Lex Kyrönjokea, koska eduskunnalla on ylin lainsäädäntö- ja budjettivalta. Jyllinkosken Sähkö Oy ei siis lopulta saanut mitään korvauksia valtion sopimusrikkomuksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti